No pain - no gain?

Hei taas! Nyt on takana uuden ohjelman ensimmäinen reeni – jalat. Reeniin kuuluu oikeasti myös vatsalihaksia, tarkemmin sanottuna syvät sellaiset. Eilen kuitenkin tehtiin vaan jalat reenistä ja katsottiin muiden päivien uudet liikkeet läpi. Hyvältä vaikuttaa, en malta odottaa noita reenejä!

Mutta, takaisin eiliseen jalkatreeniin. En ole ikinä treenatessa kokenut mitään tollasta! Kaikki muu oli perus kamalaa hampaiden kiristelyä ja puhinaa, kunnes tuli viimenen liike jaloille, pudotussarjat jalkaprässissä. Ihan tosi mä kävin niiden toistojen aikana läpi koko tunneskaalan oksennustunteesta pyörtymiseen ja sen kautta itkemiseen. En ymmärrä! Tehdessäni lopuks soutulaitteella loppuverryttelyä meinasin purkahtaa itkuun ilman mitään syytä, jotenkin mieli vaan tuntu niin puhdistuneelta niiden pudotussarjojen jälkeen. En oo ikinä kokenu reenin jälkeen mitään tollasta, todella erikoista!

kuva: google

Reeneissä oli paljon entuudestaan tuttuja liikkeitä ja innolla odotan että pääsen pumppaileen erityisesti olkapäitä ja selkää. En edes tiedä, että miks, mutta jostain syystä haluan pyöreen takapuolen lisäks ehdottomasti myös pyöreet olkapäät. :D

Palatakseni otsikkoon, jalkatreeni oli ihan mahtava, mutta joka kerta en vaan usko, että riittää voimaa repiä ihan kaikki mehut irti. Tykkään tosi paljon treenata ”ihan täysiä” ja reenin jälkeen on ihana istua pää tyhjänä pukkareilla. Aina ei kuitenkaan oo sellanen voittajafiilis ennen reeniä, eikä tunnu siltä, että jaksaa antaa reenille 120%. Mulla itsellä on usein vaikeuksia lähtee salille silloin, kun ei oo tota voittajafiilistä jo etukäteen ja tuntuu, että menis vetään reenin puoliteholla. Haluan oppia meneen treenaamaan myös silloin, kun ei tunnu siltä, että on tulossa maailman historian paras treeni, sillä oikeasti ainut treeni joka harmittaa, on se treeni joka jää tekemättä.

Aion opetella liikkumaan ihan vain liikkumisen ilosta, enkä maksimisuoritukset silmissä kiiluen. Oon varmasti menettänyt kymmeniä treenitunteja tähän mennessä kun oon jäänyt kotiin vellomaan, että saanko tarpeeksi tehokkaan salitreenin aikaan, tai olisiko suunnittelemani juoksureitti tarpeeksi tehokas ja pitkä.

kuva: google

Tällä tekstillä koitin hakea sitä, että haluan oppia liikkumaan enemmän ihan vain liikunnan aiheuttaman hyvän olon vuoksi, enkä sen takia, kuinka tehokasta se on ja kuinka monta kaloria yhdessä reenissä kuluu. Oon monesti jättänyt kävelylenkkejä väliin, kun ne on tuntunu turhilta. Nyt aion keskittyä siihen omaan aikaan luonnossa, jonka kävely mulle antaa. Aion nauttia maisemista ja nähdä mahdollisimman monta upeaa auringonlaskua tänä kesänä! Aion myös oppia nauttimaan kehonhuollosta, sillä oon laiminlyönyt sitä ihan liian pitkään. Omaan kehonhuoltooni palaan kyllä varmasti vielä myöhemminkin, sillä siihen on panostettava entistä enemmän, että pystyn vielä tulevaisuudessa juoksemaan säännöllisesti ilman kipeytyvää pohjetta. 

Oikein rentouttavaa sunnuntaita!